2. adventtisunnuntai

Tällä viikolla lueskelin Anna-Mari Kaskisen Joulun lahja - Sanoja hyvän tahdon aikaan- kirjaa. Kirjaan on koottu Anna-Marin runoja eri teoksista ja ne jollakin tavoin kaikki sopivat joulun aikaan. Tykkään hänen tyylistään kirjoittaa ja hän onkin yksi lempirunoilijoistani. Melko vähän runoja tulee luettua, enemmänkin pitäisi lukea sillä tykkään niistä kuitenkin.

Kirjassa oli jokaiselle adventille oma runonsa.

Ensimmäiselle adventille oli seuraavanlainen runo

"Ihmeellinen odotus

mielen valtaa nyt.

Ensimmäinen kynttilä 

on jo syttynyt.

Vaikka saartaa pimeys

metsää, taloa,

sydämeni avautuu

kohti valoa"

Toiselle adventille sitten tälläinen

"Kynttilöitä on jo kaksi!

Valo muuttuu kirkkaammaksi.

Ihminen ei nähdä saata;

Taivas lähellä on maata.

Ulos laitan lumilyhdyn

virren rukoukseen yhdyn:

Sydämeeni tietä avaan. 

Katson valoon valloittavaan."

Meidän adventtikynttilät on viime vuoden peruja ja niin kuin kuvassa näkyy, kolmaskin on jo tovin palanut viime vuonna. Neljäs on koskematon ja en raaskinut noita mutenkaan poltella tai heittää pois :)